2. Nopeustestipeli

Moni varmasti muistaa pääosin 1990-luvulla televisiossa esitetyn Speden Spelit -ohjelman, jossa Pertti "Spede" Pasanen kilpaili ohjelman vierailijoita vastaan leikkimielisissä ja mielikuvituksellisissa lajeissa. Yksi ohjelmassa esiintyneistä peleistä oli legendaarinen nopeustestipeli, jossa koeteltiin yhtäaikaa kilpailijan reaktioaikaa, nopeutta ja hahmotuskykyä. Nopeustestipelissä oli vierekkäin neljä eri väristä lampulla valaistua painiketta, jotka syttyivät yksi kerrallaan satunnaisessa järjestyksessä vauhdin asteittain lisääntyessä. Pelaajan piti painaa kulloinkin palavaa painiketta yrittäen pysyä koneen tahdissa mahdollisimman kauan. Peli loppui heti pelaajan painettua ensimmäisen kerran väärää painiketta.

Kyseinen nopeustestipeli on uskoakseni tuttu laite useimmille ja monet ovat varmasti sitä itsekin joskus kokeilleet. Itse tutustuin nopeustestipeliin lähemmin muistini mukaan vuonna 2004 Kotkan ja Haminan välissä sijaitsevalla Shell Amiraali -huoltoasemalla. Aina silloin tällöin Amiraalissa käydessäni pelasin yleensä myös pari kertaa nopeustestipeliä tarkoituksenani rikkoa edellinen ennätykseni. Ensimmäisillä pelikerroillani tulokset olivat reilun parinsadan luokkaa. Joidenkin kymmenien pelikertojen jälkeen paras tulokseni oli 543. Myöhemmin päätin toteuttaa erään pidemmän aikaa suunnitelmissani olleen asian.

Päätin vuokrata nopeustestipelin itselleni viikonlopuksi kotiin tarkoituksenani yrittää rikkoa (omasta mielestäni) maaginen 600 pisteen raja. Tiesin tämän tuloksen kuitenkin todella koettelevan rajojani, enkä ollut sen saavuttamisesta ollenkaan varma. Päinvastoin, pidin jonkin verran todennäköisempänä, että saisin ainoastaan rikottua aikaisemman ennätykseni. Kyseisen viikonlopun lauantaina saavutin tuloksen 583, mutta sen parempaan en enää samana iltana lukuisista yrityksistä huolimatta pystynyt. Haaveissani kuitenkin edelleen häämötti vähintään 600 pisteen tulos, jota yritin rikkoa kuin mielipuoli aina sunnuntai-iltaan asti, jolloin riemu lopulta repesi taivaisiin ja siitä vielä läpi: lukuisten ja edelleen lukuisten yritysten jälkeen olin vihdoin ylittänyt 600 pisteen rajan tuloksella 612.

Lopuksi on pakko todeta, että tuolloin hermoni olivat yksiselitteisesti helvetillisellä tavalla koetuksella tavoitellessani 600 pisteen haamurajaa. Pelaaminen oli kaikkea muuta kuin hauskaa rimakauhun vallatessa mieleni useiden epäonnistumisten jälkeen. Erityisesti se, että jokaisen yrityksen jälkeen joutui aloittamaan nollasta hypnoottisen hitaasta temposta, oli tehdä minut mielisairaaksi, mutta lopulta jääräpäisyyteni palkittiin. Ennätystuloksen saavuttaminen oli kuitenkin niin epämiellyttävää, etten sitä toista kertaa tee – eikä tarvitsekaan. Saavuttamani tulos lienee Suomen paras (joulukuu 2006).

Alla on video kyseisestä ennätyssuorituksesta.




Rubikin kuution tapaan myös nopeustestipelissä minua viehättää sen tunnettuus, näennäinen yksinkertaisuus sekä erityisesti tuloksen yksiselitteisyys, mutta samalla haasteellisuus. Nopeustestipelin asema ja tunnettuus pelinä on poikkeuksellinen, minkä johdosta halusin saada siinä mahdollsimman hyvän tuloksen – vastaavanlaisia pelejä on lukuisia, enkä ole niistä juuri kiinnostunut. 

Yllä oleva video on aiheuttanut jonkin verran keskustelua muun muassa internetkäyttäjien keskuudessa. Alla on vastauksineen kysymyksiä, joita on esitetty suoritukseeni ja nopeustestipeliin liittyen.

Noudattavatko valot jotain tiettyä kaavaa, jonka osaat ulkoa?

- Kysymys on varmasti keskeisin kaikista. Useat ovat pohtineet asiaa, joten päätin aikoinaan hankkia vastauksen suoraan Coinlinelta, laitetta myyvältä ja vuokraavalta yritykseltä. Sieltä todettiin, että aikuisten nopeustestissä valot syttyvät satunnaisessa järjestyksessä. Kyse ei siis ole muistipelistä, kuten olin itse ounastellut. Pelaamisessa ei nimittäin olisi mielestäni mitään järkeä, jos valosarjan voisi opetella ulkoa: tällöin pelaaminen perustuisi ensisijaisesti harjoittelun määrään, jonka voisi varmasti kohdistaa hieman järkevämpiinkin kohteisiin. Valojen syttymisjärjestyksen satunnaisuus on oleellista myös seuraavan kysymyksen kannalta.

Kuinka paljon ennätystuloksen saavuttaminen vaati harjoittelua?

- Lyhyt vastaus kysymykseen on "ei kovinkaan paljon". Yksiselitteisestä vastausta on kuitenkin loppujen lopuksi vaikea antaa. Nopeustestipelin pelaaminen perustuu useaan eri tekijään, joista erittelen seuraavassa mielestäni tärkeimmät.

- Nopeustestipelin pelaamista voi mielestäni verrata esimerkiksi nyrkkeilyyn: on mahdotonta harjoitella vastustajan iskusarjoja (valojen syttymisjärjestystä) etukäteen, mutta sen sijaan omaa kykyä vastata vastustajan iskuihin voidaan kehittää. Nopeustestipeliä pelatessa ei voi tietää, mikä valo syttyy seuraavaksi, mutta aikaisempi pelaaminen kuitenkin todennnäköisesti auttaa hahmottamaan kokonaisuutta yleisellä tasolla.

- Toisaalta uskon myös psykologisen vaikutuksen olevan merkittävä. Nyrkkeilyn lisäksi nopeustestipeliä voi verrata myös polkupyörällä ajoon, sillä kerran opittu taito säilyy hämmästyttävän hyvin alitajunnassa. Tätä teoriaa tukee nopeustestipelissä ensiyrittämällä saavuttamani yli 500 pisteen tulos pelatessani eräänä kertana peliä yli puolen vuoden tauon jälkeen. Kyse on siis paljon tuntemuksesta pystyä tietynlaiseen suoritukseen.

- Vaikka harjoittelisin peliä joka päivä aamusta iltaan – mikä ei tietenkään olisi kovin järkevää –, en uskoakseni koskaan pääsisi paljon yli 600 pisteen, koska 600 pisteen kohdalla satunnaisesti syttyvien valojen vauhti yksinkertaisesti ylittää hahmotuskykyni rajat, eikä harjoittelu todennäköisesti enää auttaisi asiaa yhtään. Toisaalta saavutin loppujen lopuksi kohtalaisen vähällä pelaamisella ennätystulokseni (ennen pelin lainaamista kotiin arvioin pelikertojeni määräksi enintään viisikymmentä parhaan tuloksen ollessa 543, minkä jälkeen katsoin realistiseksi tavoitella 600 pistettä).

- Pelkkä luontainen kyky ei kuitenkaan mielestäni ainakaan omassa tapauksesssani selitä poikkeuksellista tulosta. Myös pitkäaikaisella pianon- ja rumpujen soitolla (koordinaatio, rentous, useamman tekijän yhtäaikainen hahmottaminen sekä nopeus) on varmasti erittäin merkittävä vaikutus taitoon pelata nopeustestipeliä. Onkin mielenkiintoista havaita, kuinka monet hämmästelevät suuresti nopeustestipelillä saavuttamaani tulosta – jota en toki itsekään yhtään vähättele –, vaikka pianon I-tutkinnon tasoisen kappaleen hallitseminen on yksiselitteisesti monin ja edelleen monin kerroin vaikeampaa. Se ei kuitenkaan aiheuta suurimmalle osalle yleisöstä läheskään vastaavanlaisia ihmetyksen tuntemuksia, mikä on sekä erittäin valitettavaa että mielenkiintoista. Sama ilmiö koskee kokemuksieni mukaan myös Rubikin kuution ratkaisemista suhteessa musiikkiin. Ensimmäiseksi mainittu on ainoastaan näennäisesti erittäin haasteellista verrattuna hienostuneisiin klassisen musiikin teoksiin.

- Erityisen tärkeää nopeustestipelin pelaamisessa on toki myös keskittymiskyky.

Pelaatko peliä usein?

- Ennätystuloksen tehtyäni en ole pelannut peliä juuri ollenkaan.

Onko videota kenties nopeutettu tai manipuloitu jollain muulla tapaa?

- Erityisesti haluan korostaa, että video on täysin alkuperäisessä muodossaan. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi esittää väärennettyä suoritusta aitona. Kyse on hahmotus- ja keskittymiskyvystä, reaktionopeudesta sekä koordinaatiosta. Tulos 612 on tosiasia – suorituksen autenttisuutta uskoakseni tukee myös myöhemmin televisioitu, yli 500 pisteen suoritukseni.


Takaisin pääsivulle.