Erika Terho
(englanninspringerspranieli)

Päätin perustaa tämän sivuston eläinrakkauteeni perustuen. Mielestäni on olemassa monta hyvää syytä pitää eläimistä:  ne voivat tilanteen mukaan olla hyviä ystäviä, kauniita olentoja ja hauskoja veijareita. Ne voivat olla myös auttavaisia kavereita, ymmärtäväisiä kumppaneita ja lojaaleja perheenjäseniä. Esimerkiksi sanonta "koira on ihmisen paras ystävä" on mielestäni melko totuudenmukainen. Eläimet tulisi nähdä rakkautta ja huolenpitoa tarvitsevina herkkinä luontokappaleina – tämä pitää myös kyetä näyttämään eläimelle itselleen. Eläimet voivat olla hyvin tunteikkaita ja älykkäitä, mikä edellyttää niiden hyvinvoinnin huomioimista sekä asiallista huolenpitoa.

Ihmiset, jotka suhtautuvat eläimiin ylimielisesti pitäen niitä lähtökohtaisesti vain aivottomina kulutushyödykkeinä ja ihmiselle alistettuina palvelijoina, ovat mielestäni jokseenkin ajattelemattomia. Sen sijaan ihmiset, jotka kohtelevat heitä paljon avuttomammassa asemassa olevia eläimiä kaltoin tehden siitä pahimmillaan viihdettä itselleen tai muille, ovat yksiselitteisesti kuvottavia. Harva asia on yhtä masentavaa ja seuraavaksi raivostuttavaa kuin tekstit, kuvat tai videot eläimistä, jotka kärsivät loputtomasti ihmisen oman, usein mitättömän eduntavoittelun vuoksi: huonot olot eläintarhoissa, kotieläinten laiminlyönti, koiratappelut, teuraseläinten hakkaaminen...

Muun muassa eläinrääkkäystapauksista kertovat uutiset saavat minut ärtyneeksi. On järjetöntä, että ihminen saattaa kohdistaa voimaansa puolustuskyvyttömään eläimeen vain tarkoituksenaan aiheuttaa pahaa mieltä toiselle ja/tai hyvää mieltä itselle. Tällainen ihminen on mielestäni äärimmäisen raukkamainen, edustaa kehittymätöntä ihmistyyppiä ja halveeraa ihmislajia osana luontoa. Nykyisen lainsäädännön mukaan eläinsuojelurikoksesta voi saada vankeutta enintään kaksi vuotta, mikä on yksiselitteisesti liian vähän. Eläimillä ei ole velvollisuutta kokea eläinrääkkäystä.

Onneksi ihmiset ovat lähtökohtaisesti niin sanotusti hyviä. Tässä yhteydessä on kuitenkin liian monimutkaista ja suureellista alkaa pohtia ihmisen hyvyttä, enkä tiedä olenko edes oikea auktoriteetti tekemään sitä teoreettisellakaan tasolla ilman, että teksti aiheuttaisi jonkinasteista oudoksuntaa lukijoiden keskuudessa – viittaan käsitteellä lähinnä siihen, että ihmisten hyvyys mahdollistaa yhteiskunnan jokseenkin tasapainoisen toiminnan yleisellä tasolla. Valitettavasti harmoniaa rikkoo aika ajoin tietyt yksilöt, jotka eivät käyttäydy yhteisten, eri osapuolia koskevien sääntöjen edellyttämällä tavalla, vaan kohdistavat kielletyn toiminnan ympäristöönsä haitallisin seurauksin. Erityisen valitettavaa tämä on silloin, kun se kohdistuu ulkopuolisiin ja viattomiin, heikommassa asemassa oleviin elollisin olentoihin kuten eläimiin.

Luonto on kuitenkin julma: villit eläimet tappavat toisiaan ja valtaavat toistensa reviirejä väkivaltaa, ylivoimaa ja keinoja kaihtamatta. Esimerkiksi laumastaan hetkellisesti irtaantunut yksilö saatetaan nopeasti repiä kappaleiksi muiden petojen käsittelyssä – saaliin lajitovereiden seuratessa tapahtumaa avuttomina vierestä. Tällainen on tietenkin hyväksyttävä osana luonnon kiertokulkua, koska ei olisi mielekästä yrittää puuttua suureen, eläinten väliseen ravintoketjuun, jolla ei ole vaikutusta ihmiseen. Sen sijaan on kurjaa, että ihminen käyttää kykyjään ja resurssejaan valitettavien asioiden ylläpitoon ja jopa lisäämiseen.

Aihe eläimiin suhtautumisesta ja niiden kohtelusta ei tietenkään ole ollenkaan yksiselitteinen. On paljon näkökulmia, joita tulisi pohtia kovin syvällisesti ennen omien mielipiteiden julistamista ihmisen toimien yleismaailmallisesta hyväksyttävyydestä tai oikeellisuudesta. Tällaisia ovat muun muassa huvimetsästys, turkistarhaus tai kulttuuriset erot eläinten käsittelyyn liittyen. Asiakokonaisuudet ovat erittäin laajoja, enkä ota niihin tässä yhteydessä kantaa. Erityisesti haluan välttää antamasta itsestäni stereotyyppistä kuvaa luonnosta vieraantuneena, tyypillisenä trendi-aktivistina, joka kokee lähinnä vegaanitottumustensa, jäsenyyksiensä järjestöissä tai ulkoisen olemuksensa perusteella edustavansa eläinsuojelun ja hyvyyden esikuvaa.

Minun on myös kenties syytä mainita olevani tietoinen minua koskettavasta kaksninaismoralistisesta ongelmasta: kunnioituksestani eläimiä kohtaan huolimatta ruokavaliooni esimerkiksi kuuluu jokseenkin paljon eläinkunnan tuotteita kuten naudan- ja sianlihaa juustoista sekä eläinperäisistä rasvoista puhumattakaan. Mielestäni on jollakin tapaa epämiellyttävää, alentavaa ja noloa kulkea kaupassa yltäkylläisyyden keskellä pohtimassa, minkälaista lihaa valitsee ruokakoriinsa: porsaanlihaa marinadissa, naudanlihaa suikaleina vai kanaa fileinä? Eläin on tapettu, paloiteltu ja maustettu sekä edelleen paketoitu kaupan hyllylle ripustamista varten, jotta turhamaisen ihmisen tarvitsee enää kaivaa taskustaan maksuväline pöhöttääkseen itseänsä. Aika ajoin erityisesti lihansyönti vaivaakin minua henkisesti. Olen joskus yrittänyt olla syömättä lihaa esimerkiksi viikkoon periaatteihini vedoten, mutta se ei ole onnistunut, koska minulle tulee nopeasti heikko olo ilman tukevaa ravintoa (huolimatta siitä, että sisällytän ruokavaliooni esimerkiksi täyteläistä tofua ja soijaa).

Kiinnitän kuitenkin erityistä huomioita siihen, että käytän vain kotimaista lihaa, koska en luota ulkomailta tuotujen eläinten kohteluun ja laatuun tarkasta suomalaisesta elintarvikevalvonnasta huolimatta. Lisäksi on mielestäni järjetöntä tukea kaupankäyntiä, joka perustuu pitkille eläinkuljetuksille, kun voisi tukea kotimaista laatutuotantoa. On valitettavaa, että myös Euroopan unionin alueella kuljetetaan eläimiä pitkiä matkoja huonoissa oloissa vain siksi, että ne voidaan tappaa myöhemmin ihmisen ravinnoksi. En kykene laittamaan tällaisen teuraseläimen, esimerkiksi ulkomailta tuodun hevosen lihaa suuhuni. Kalojen ja äyriäisten nauttiminen ravintona onkin henkisesti helpompaa, koska ne ovat älyllisinä olentoina käsittääkseni jokseenkin kehittymättömiä. Ne ovat myös terveellistä ravintoa, minkä vuoksi ne sopivat mielestäni hyvin ruokavalioon. Elollisen olennon kohtelu väkivaltaisesti on kuitenkin aina epämiellyttävää: esimerkiksi omaksi ravinnoksi pyydettyjen kalojen lopettaminen halolla on selvästi lopullista perkaamista vaikeampaa. Eläinten teurastus on kokonaisuudessaan mielestäni melko vastenmielinen asia, mutta se on hyväksyttävissä, kun toimitaan Suomen lainsäädännön mukaan, joka huomioi teuraseläimen mahdollisimman kunniallisen kohtelun.

Korostan, että kosketan tällaisella moralisoinnilla koskien eläinten käyttöä muun muassa ravintona ensisijaisesti itseäni, enkä pyri kuvastamaan tai arvostelemaan kenenkään toisen tekemisiä aiheeseen liittyen. Esitän mielipiteeni siten oman epätäydellisyyteni ilmentymänä. Todellisuuden ja oman käyttäytymisensä tiedostaminen on kuitenkin ensiaskel kohti jalompia elämänarvoja, vaikka oman toimintansa vaikutuksista käytännössä ei olisi vielä päässyt eroon. Väärä teko (oman arvomaailman mukaan) on anteeksiannettavampi, jos se soimaa omaatuntoa.

Ihminen on kehittämänsä teknologian ansiosta käytännössä voittamaton eläinkunnan edessä. Ilman erilaisia lakeja tai suojelujärjestöjä ihminen tuhoaisi luonnon monimuotoisuuden hetkessä pelkän oman ahneutensa vuoksi. Luonto on kokonaisuudessan loppujen lopuksi äärimmäisen kaunis, minkä vuoksi ihmisen tulisi vaalia sitä, eikä ajatella vain omia tarpeitaan. Onneksi tätä asiaa ajavia ihmisiä on olemassa – he taistelevat päivittäin omahyväisiä, heikompiaan sortavia henkilöitä vastaan puolustuskyvyttömässä asemassa olevien eläinten ja ympäristön puolesta.

Kuvia

Perheessämme on ollut aikojen saatossa sekä kissoja että koiria. Olen koonnut tälle sivulle kuvia Erika-koirastamme muiden luontokuvien ohella.


                                           Kaverikuva.                                                              Erika kokeilee poliisikoiran varusteita.
                                    Luonnon helmassa.                                                                                  Päiväunilla.

            
                       Kouluttautunut koira.                                                           Tyylikkäänä myös toipilaana.

    
                                                                            Joutsenet ja poikaset rannassa.

    
Sain kesällä 2008 sattumalta kuvattua videokameralla tilanteen, jossa 18-vuotias kissamme Nöpö kohtaa ruoka-astiallensa tunkeilevan siilin. Voit katsoa huvittavan videon alta.



Takaisin pääsivulle