Erika Terho
(englanninspringerspranieli)

Päätin aikoinaan perustaa tämän sivuston eläinrakkauteeni perustuen. Mielestäni on olemassa monta hyvää syytä pitää eläimistä:  ne voivat tilanteen mukaan olla hyviä ystäviä, kauniita olentoja ja hauskoja veijareita. Ne voivat olla myös auttavaisia kavereita, ymmärtäväisiä kumppaneita ja lojaaleja perheenjäseniä. Esimerkiksi sanonta "koira on ihmisen paras ystävä" on mielestäni melko totuudenmukainen. Eläimet on siten hyvä nähdä hellyyttä ja hoivaa tarvitsevina herkkinä luontokappaleina – tämä pitää myös kyetä näyttämään eläimelle itselleen. Eläimet voivat olla hyvin tunteikkaita ja suhteellisen älykkäitä, mikä edellyttää niiden hyvinvoinnin huomioimista sekä asiallista huolenpitoa.

Henkilöt, jotka suhtautuvat eläimiin ylimielisesti pitäen niitä vain aivottomina kulutushyödykkeinä ja ihmiselle alistettuina palvelijoina, ovat mielestäni jokseenkin ajattelemattomia. Sen sijaan henkilöt, jotka kohtelevat heitä paljon avuttomammassa asemassa olevia eläimiä kaltoin tehden siitä pahimmillaan viihdettä itselleen tai muille, ovat yksiselitteisesti kuvottavia. Harva asia on yhtä masentavaa ja seuraavaksi raivostuttavaa kuin tekstit, kuvat tai videot eläimistä, jotka kärsivät loputtomasti ihmisen oman, usein mitättömän eduntavoittelun vuoksi: huonot olot eläintarhoissa, kotieläinten laiminlyönti, koiratappelut, teuraseläinten hakkaaminen...

Muun muassa eläinrääkkäystapauksista kertovat uutiset saavat minut poikkeuksetta poikkeuksellisen ärtyneeksi. On järjetöntä, että ihminen saattaa kohdistaa voimaansa puolustuskyvyttömään eläimeen vain tarkoituksenaan aiheuttaa pahaa mieltä toiselle ja/tai hyvää mieltä itselle. Tällainen ihminen on mielestäni raukkamainen ja edustaa kehittymätöntä ihmistyyppiä sekä halveeraa ihmislajia osana luontoa. Vuonna 2011 annetun uuden eläinsuojelurikoksia koskevan lain mukaan eläinsuojelurikoksesta voi saada vankeutta enintään neljä vuotta, mikä on positiivinen edistysaskel aikaisempaan kahteen vuoteen verrattuna. Eläimillä ei ole velvollisuutta kokea eläinrääkkäystä.

Onneksi ihmiset ovat periaatteessa niin sanotusti hyviä. Tässä yhteydessä on kuitenkin liian monimutkaista ja suureellista alkaa pohtia ihmisen hyvyyttä, enkä tiedä olenko edes oikea auktoriteetti tekemään sitä teoreettisellakaan tasolla ilman, että teksti aiheuttaisi jonkinasteista oudoksuntaa lukijoiden keskuudessa – viittaan käsitteellä lähinnä siihen, että ihmisten sisäinen hyvyys mahdollistaa yhteiskunnan jokseenkin tasapainoisen toiminnan yleisellä tasolla. Valitettavasti harmoniaa rikkoo aika ajoin tietyt yksilöt, jotka eivät käyttäydy yhteisten, eri osapuolia koskevien sääntöjen edellyttämällä tavalla, vaan kohdistavat kielletyn toiminnan ympäristöönsä haitallisin seurauksin. Erityisen valitettavaa tämä on silloin, kun se kohdistuu ulkopuolisiin ja viattomiin, heikommassa asemassa oleviin elollisin olentoihin kuten eläimiin.

Luonto on kuitenkin julma: villit eläimet tappavat toisiaan ja valtaavat toistensa reviirejä väkivaltaa, ylivoimaa ja keinoja kaihtamatta. Esimerkiksi laumastaan hetkellisesti irtaantunut yksilö saatetaan nopeasti repiä kappaleiksi muiden petojen käsittelyssä – saaliin lajitovereiden seuratessa tapahtumaa avuttomina vierestä. Tällainen on tietenkin hyväksyttävä osana monitahoisen luonnon kiertokulkua, koska ei olisi mielekästä yrittää puuttua suureen, eläinten väliseen väistämättömään ravintoketjuun, jolla ei ole vaikutusta ihmiseen: käsittääkseni villit eläimet tappavat toisiaan lähinnä pakon edessä ravinnokseen eli säilyäkseen itse hengissä. Sen sijaan on kurjaa, että ihminen käyttää kykyjään ja resurssejaan valitettavien asioiden ylläpitoon ja jopa lisäämiseen.

Aihe eläimiin suhtautumisesta ja niiden kohtelusta ei ole muutenkaan yksiselitteinen. On paljon näkökulmia, joita tulisi pohtia kovin syvällisesti ennen omien mielipiteiden julistamista ihmisen toimien yleismaailmallisesta hyväksyttävyydestä tai oikeellisuudesta eläinteeman osalta. Tällaisia ovat muun muassa huvimetsästys, turkistarhaus tai kulttuuriset erot eläinten käsittelyyn liittyen. Asiakokonaisuudet ovat erittäin laajoja, enkä ota niihin tässä yhteydessä kantaa. Erityisesti haluan välttää esiintymästä luonnosta vieraantuneena, tyypillisenä trendi-aktivistina, joka stereotyyppisesti kokee lähinnä vegaanitottumustensa, jäsenyyksiensä järjestöissä tai ulkoisen olemuksensa perusteella edustavansa eläinsuojelun ja niin sanotun hyvyyden esikuvaa.

Edellisen ohella minun on myös kenties aiheellista mainita erikseen olevani tietoinen itseäni koskettavasta kaksninaismoralistisesta ongelmasta: kunnioituksestani eläimiä kohtaan huolimatta ruokavaliooni esimerkiksi kuuluu jonkin verran eläinkunnan tuotteita kuten lihaa – juustoista ja eläinperäisistä rasvoista puhumattakaan. Aika ajoin erityisesti lihansyönti vaivaa minua henkisesti, sillä koen sen tietyllä tapaa barbaarimaiseksi ja jopa turhamaiseksi. Olen tosin yrittänyt olla syömättä lihaa esimerkiksi viikkoon periaatteihini vedoten, mutta se ei ole onnistunut, koska minulle tulee nopeasti heikko olo ilman tukevaa ravintoa. Lihansyöntini on kuitenkin vähentynyt vuosien saatossa radikaalisti, mitä voidaan pitää positiivisena. Lisäksi en käytä juuri lainkaan eineksiä tai valmiiksi marinoituja lihatuotteita, jotka mielestäni edustavat muun muassa turhaa jalostusta ihmisen hyväksi sekä niin sanottua uusavuttomuutta, vaan pyrin mahdollisimman usein käyttämään tuoreita raaka-aineita sekä maustamaan ruokani itse.

On erityisen epämiellyttävää, alentavaa ja noloa seurata, kuinka ihmiset kävelevät supermarketeissa yltäkylläisyyden keskellä suurine ostoskärryineen ja vatsoineen pohtimassa, minkälaista lihaa valitsee ruokakoriinsa: porsaanlihaa marinadissa, naudanlihaa suikaleina, kanaa fileinä vai jotakin muuta loputtomien vaihtoehtojen joukosta? Eläin on pelkän tuotantoeläimen ja voittoa tuovan objektin muodossa tapettu, paloiteltu ja maustettu sekä edelleen paketoitu kaupan hyllylle ripustamista varten, jotta turhamaisen ja laiskan ihmisen tarvitsee enää kaivaa taskustaan maksuväline pöhöttääkseen itseänsä. Tämän havaitseminen osaltaan on muuttanut omia tottumuksiani sekä mieltymyksiäni lihansyönnin ja muun kulutuksen osalta.

Kiinnitän myös erityistä huomioita siihen, että käytän lähes aina kotimaista lihaa, koska en luota ulkomailta tuotujen eläinten kohteluun ja laatuun tarkasta suomalaisesta elintarvikevalvonnasta huolimatta. Lisäksi on mielestäni järjetöntä tukea kaupankäyntiä, joka perustuu pitkille eläinkuljetuksille, kun voisi tukea kotimaista laatutoimintaa. On valitettavaa, että myös Euroopan unionin alueella kuljetetaan eläimiä pitkiä matkoja huonoissa oloissa vain siksi, että ne voidaan luontokappaleen näkökulmasta arvottomina yksilöinä tappaa myöhemmin ihmisen ravinnoksi. En kykene laittamaan tällaisen teuraseläimen, esimerkiksi ulkomailta tuodun hevosen lihaa suuhuni (en tosin halua sen enempää syödä kotimaistakaan hevosta). Kalojen ja äyriäisten nauttiminen ravintona onkin henkisesti helpompaa, koska ne ovat älyllisinä olentoina käsittääkseni jokseenkin kehittymättömiä. Ne ovat myös terveellistä ravintoa, minkä vuoksi ne sopivat mielestäni hyvin ruokavalioon. Elollisen olennon kohtelu väkivaltaisesti on kuitenkin aina epämiellyttävää: esimerkiksi omaksi ravinnoksi pyydettyjen kalojen lopettaminen haloniskuilla on selvästi lopullista perkaamista vaikeampaa. Eläinten teurastus on kokonaisuudessaan mielestäni melko vastenmielinen asia ja se luokin minulle usein assosiaation eläinten omasta holokaustista: elollisia olentoja viedään niiden itseisarvo unohtaen mahdolisimman nopealla tempolla liukuhihnalle tapettavaksi, koska vahvemmalla osapuolella on itsekäs visio toteuttaa omia tavoitteitaan siten, että heikompi osapuoli tuhotaan kokonaan loppujen lopuksi minimaalisen oman hyödyn lisäämiseksi. Onneksi Suomen lainsäädäntö kuitenkin huomioi teuraseläimen mahdollisimman kunniallisen kohtelun usein myös käytännössä.

Painotan, että kosketan tällaisella moralisoinnilla koskien eläinten käyttöä muun muassa ravintona ensisijaisesti itseäni, enkä pyri ennen itseäni kuvastamaan tai arvostelemaan kenenkään toisen tekemisiä aiheeseen liittyen. Esitän mielipiteeni siten oman epätäydellisyyteni ilmentymänä. Todellisuuden ja oman käyttäytymisensä tiedostaminen on kuitenkin ensiaskel kohti jalompia elämänarvoja, vaikka oman toimintansa vaikutuksista käytännössä ei olisi vielä päässyt eroon. Väärä teko (oman arvomaailman mukaan) on mielestäni anteeksiannettavampi, jos se soimaa omaatuntoa.

Ihminen on kehittämänsä teknologian ansiosta käytännössä voittamaton eläinkunnan edessä. Ilman erilaisia lakeja tai suojelujärjestöjä ihmiset tuhoaisivat luonnon monimuotoisuuden hetkessä pelkän oman ahneutensa vuoksi. Luonto on kokonaisuudessan loppujen lopuksi äärimmäisen kaunis, minkä vuoksi ihmisen tulisi vaalia sitä, eikä ajatella vain omia tarpeitaan. Onneksi tätä asiaa ajavia ihmisiä on olemassa – he taistelevat päivittäin omahyväisiä, heikompiaan sortavia henkilöitä vastaan puolustuskyvyttömässä asemassa olevien eläinten ja ympäristön puolesta.

Kuvia

Perheessämme on ollut aikojen saatossa sekä kissoja että koiria. Olen koonnut tälle sivulle kuvia Erika-koirastamme muiden luontokuvien ohella.


                                           Kaverikuva.                                                              Erika kokeilee poliisikoiran varusteita.
                                    Luonnon helmassa.                                                                                  Päiväunilla.

            
                       Kouluttautunut koira.                                                           Tyylikkäänä myös toipilaana.

    
                                                                            Joutsenet ja poikaset rannassa.

    
Sain kesällä 2008 sattumalta kuvattua videokameralla tilanteen, jossa 18-vuotias kissamme Nöpö kohtaa ruoka-astiallensa tunkeilevan siilin. Voit katsoa huvittavan videon alta.



Takaisin pääsivulle