2.1 Esiintymiseni Ennätystehdas-ohjelmassa

Kuten Nopeustestipeli-sivustolta käy ilmi, lainasin pelin joulukuussa 2006 viikonlopuksi itselleni saavuttaen lopulta tuloksen 612. Palauttaessani pelin takaisin sen omistavalle yritykselle (Coinline Oy), mainitsin videon suorituksestani olevan kotisivuillani. En enää muista tarkkaan, millaisen keskustelun erään henkilökuntaan kuuluvan kanssa kävin, mutta joka tapauksessa tämä otti puheeksi MTV3-kanavalla esitettävän Ennätystehdas-ohjelman patistaen minua ilmoittautumaan siihen. Vastaukseni oli kuitenkin kielteinen: suoritukseni oli jo nähtävissä internetissä, eikä sitä tarvinnut televisioon enää viedä (lisäksi oli käytännössä täysin varmaa, etten rikkoisi omaa ennätystäni tai välttämättä pääsisi lähellekään sitä vaikeammissa olosuhteissa). Eräs henkilökuntaan kuulunut kuitenkin totesi pilke silmäkulmassa: "Jos et ilmoittaudu Ennätystehtaaseen, me ilmoitamme sinut."


Nyt kävi näin, vaikkei pitänyt

En koskaan itse ilmoittautunut Ennätystehtaaseen, mutta pidin kohtalaisen todennäköisenä, että minut ilmoitettaisiin siihen. Joku jopa saattaisi ottaa minuun yhteyttä asiaan liittyen. Koska ohjelmassa oli vuodenvaihteeseen mennessä kuitenkin ehditty jo kahteen kertaan pelata nopeustestipeliä, eikä yhteydenottoa kevääseen 2007 mennessä ollut otettu, uskoin, ettei peliä enää haluta ohjelmaan. Olin jo melkein unohtanut koko asian, kun myöhemmin kesällä kännykkäni soi kesken työpäivän: se ei ollutkaan satamaan saapuneesta kontista ja siihen liittyvistä tullausasiakirjoista tiedusteleva asiakas, vaan joku henkilö Ennätystehtaalta.

Minulle soittanut henkilö kertoi nähneensä videoni YouTubessa ja halusi minun tulevan ohjelmaan. Minulla oli kuitenkin vastaus valmiina ja toistin saman, minkä olin sanonut pelin lainanneelle yritykselle: "Kiitos ei." Ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun Ennätystehtaalta jälleen soitettiin. Tällä kertaa puhelimessa oli toinen henkilö, joka alkoi houkutella minua tosissaan. Vastasin jälleen kieltävästi, mitä seurasi erilaiset suostuttelukeinot. Lopulta sovimme tulostani Ennätystehtaan kuvauksiin syyskuun alussa (toivottavasti toteamus ei kannusta liikaa tätä mahdollisesti lukevia puhelinmyyjiä).



Kuvauspaikalla
Kuvauspaikka oli "kohtalaisen" lähellä kotiani. Matkaa Hanasaaren voimalaitokseen oli vain muutama sata metriä, joten tuntui melkein kuin olisin ollut kotona. Päivän kuvauksiin saapui lisäkseni muutama muu ennätystehtailija, joihin ehti myös hieman tutustua tietenkin hapokkaan huumorin merkeissä. Myös ohjelman tuottaja oli niin sanottu huumorimies: "Mitäs sä meinaat tehdä?", hän kysyi minulta. "Mulla on se nopeustestipeli." "Ahaa, eli sä olet Simo. Lievää suurempi autismi..."
Paikalla piti olla kello 9 aamulla. Nopeasti selvisi, että kuvaustahti oli melko hidas, mikä ei kuitenkaan ollut suuri yllätys, sillä jo amatööriprojektejanikin työstäessäni olen huomannut, että pieniin asioihin menee helposti paljon aikaa: ensimmäisen kerran olin kameran edessä vasta parin, kolmen tunnin kuluttua ja silloinkin vain kävelläkseni savupilven läpi.
Jossain vaiheessa kysyin, missä käytettävä nopeustestipeli sijaitsee, koska halusin varmistaa, että kyseessä oli oikea versio pelistä. Pelistä on nimittäin olemassa muutama eri versio ja halusin ehdottomasti käyttöön niin sanotun aikuisten nopeustestin, jossa ei ole ylärajaa ja joka nopeutuu muita versioita nopeammin. Sama versio, jolla olin saavuttanut ennätystulokseni.

Kun pääsin nopeustestipelin ääreen, huomasin sen etupaneelin olevan erilainen, joten kyseessä oli siis väärä laite. Kokeilin kuitenkin peliä varmuuden vuoksi kolme kertaa ja pääsin jokaisella kerralla 500 pisteeseen. Enempää laitteella ei voinut saada, eikä vauhtikaan ollut päätähuimaava (suunnilleen sama, joka aikuisten nopeustestissä saavutetaan 300 pisteen kohdalla). Asia piti tietenkin yrittää korjata ja ilmoitin siitä eräälle tuotantoryhmään kuuluneelle. Hän ihmetteli pyyntöäni saada kuvauspaikalle toinen nopeustestipeli, koska vauhti oli hänen mielestään ollut tarpeeksi kova jo äskeisessä pelissä, eikä eroa kuulemma huomaisi televisiossa. En kuitenkaan täysin yhtynyt hänen hieman mielisteleviin mielipiteisiinsä ja ilmoitin haluavani pelata aikuisten nopeustestipelillä, koska se oli minulle alunperin luvattu.
Tuotantoryhmä lupasi lopulta soittaa laitteen toimittajalle ja järjestää asian. Soitin vielä itse perään varmistaakseni toimituksen. Oikea laite toimitettiin viime hetkellä paikalle ja saatoin valmistautua suoritukseeni.
Vihdoin oli minun suoritukseni vuoro. Sain ensimmäisellä yrityksellä (yksi ehdoistani suostua ohjelmaan oli ollut saada yrittää pelata muutaman kerran) tuloksen 473, joten uusi Suomen ennätys oli ainakin saavutettu ja henkilökohtainen jännitys hieman laski. Tosin en itse hehkuttanut tulosta, koska hiljainen tavoitteeni oli saada yli 500 pistettä. Se tuntui televisioiduissa olosuhteissa tarpeeksi haasteelliselta ja kaikkea muuta kuin varmalta. Onnistuin kuitenkin keskittymään seuraavaan suoritukseeni erinomaisesti ja saavutin tuloksen 507, eikä minun enää tarvinnut sen jälkeen pelata.



Koska suoritukseni onnistui erittäin hyvin, olen tietenkin todella iloinen siitä, että osallistuin ohjelmaan. Onnistuminen tekee kuitenkin aina nöyräksi, sillä se ei koskaan ole niin sanotusti kiveen hakattu asia. Aikaisemman Suomen ennätyksen rikkominen oli tosin alunperin erittäin todennäköistä – mikä oli myös yksi syy osallistua Ennätystehtaaseen –, mutta yli 500 pisteen tulosta sen sijaan voidaan jälkikäteen pitää erinomaisena. Toisaalta on muistettava, että elämän ei pidä olla liian vakavaa ja suurin virhe on olla tekemättä mitään. Kokemus oli sangen positiivinen.


                                                     Palkitsin itseni perinteisellä BicMac-aterialla. Myös Coca
                                                     Cola maistui pitkästä aikaa herkulliselta: happopitoisuus
                                                     oli sopiva, tosin se tuli pienenä yllätyksenä.


 Kuvat Ennätystehtaasta: MTV3

Takaisin pääsivulle