Kuntosaliharrastukseni


 
C'est moi en 2009.
Tällä sivulla esittelen lyhyesti yhden harrastuksistani, kuntosaliharjoittelun. Sivun lopusta voit katsoa poseerauskuviani sekä yhden videon.

Lajiin tutustuminen ja sen vakiintuminen harrastukseksi

Olen aina pitänyt paljon liikunnasta ja harrastanut monia eri urheilulajeja kuten jääkiekkoa, jota pelasin maalivahtina Kotkan Titaaneissa yläasteikäisenä 1990-luvun lopulla – kuntosaliharrastukseni saikin loppujen lopuksi alkunsa kyseisen harrastuksen kautta. Painoihin ja laitteisiin sain ensituntuman yhdessä joukkueen kanssa, ja myöhemmin vapaa-ajalla kaverin kanssa tehdyt käynnit kuntosalille innostivat harjoittelemaan enemmän.

Keväällä 1999 kävin muutamaan kertaan erään joukkuekaverini kanssa kuntosalilla. Tein perusliikkeitä pienillä painoilla ja uudessa harrastuksessani vauhtiin päästyäni harjoittelin kuntosalin lisäksi jonkin verran myös kotona tekemällä punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä sekä nostelemalla käsipainoja. Lisäksi kävin lähiympäristössä juoksemassa. Kiinnostuin painojen nostelusta nopeasti ja tunsin sen olevan sopiva laji itselleni. Kesän alussa muutaman kuukauden lihaskuntoani omatoimisesti parannettuani ja motivaation nostaa omaa fyysistä kuntoa lisäännyttyä entisestään, tein ensimmäisen tarkemmin suunnitellun kuntosaliohjelmani Men's Health -lehdessä (1/1999) olleeseen artikkeliin perustuen. Lehdessä esiteltiin yksinkertainen peruskuntosaliohjelma aloittelijoille, jota noudatin melko pitkään sellaisenaan sitä kuitenkin ajan myötä osittain muokaten. Kävin tekemäni ohjelman mukaisesti läheisellä kuntosalilla yleensä kolme kertaa viikossa. Sama intensiteetti jatkuikin melko tiivisti läpi koko samana syksynä alkaneen lukioajan (1999 – 2002) lukuunottamatta joitain satunnaisia taukoja, jotka tosin joskus syystä tai toisesta venyivät pahimmillaan viikkojenkin mittaisiksi. Pidin kuitenkin kuntoani aktiivisesti yllä ja harjoitusintensiteetti oli kokonaisuutena kuntoa tasaisesti kohottavaa.

Tarkoituksenani oli tuolloin yhtäaikaa sekä kasvattaa hieman lihasmassaa että kehittää juoksukuntoani lyhyehköillä matkoilla. Liikuin suhteellisen paljon ja lukioaikana olinkin pelkäksi omalla ajalla liikuntaa harrastavaksi pojaksi mielestäni melko hyvässä kunnossa. Panostin kuitenkin liikaa vain itse harjoitteluun, enkä aina levännyt tai varsinkaan syönyt tarpeeksi, mikä tietenkin on aivan yhtä tärkeää kuin itse harjoittelu. Rasvan määrä kehossa oli kuntoilun tuloksena jokseenkin olematon, mutta esimerkiksi lihasmassan kasvattamista varten häiritsevän pieni.


Tämä kuva on otettu lukion ensimmäisellä luokalla
vuonna 2000 ollessani 16-vuotias. Pieni
rasvaprosentti – ja pienet lihakset. Juoksin tuohon
aikaan 3000 metriä Cooperin testissä.

Armeija alkaa ja loppuu

Valmistuin ylioppilaaksi kesällä 2002, jolloin myös alkoi varusmiespalvelukseni. Odotin pääseväni hyödyntämään ja kehittämään fyysistä kuntoani edelleen armeijassa, mutta täysin vastoin odotuksiani palvelus osoittautui turmiolliseksi urheilun näkökulmasta. Liikuntaa oli todella vähän, ruokaa ei ollut tarpeeksi tai se oli laadutonta, unta sai harvoin riittävästi, stressi vei voimia ja lopulta sairastuin  jokseenkin vakavasti palveluksen loppupuolella – armeijan päätyttyä olin huonommassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan aikaisemmin, mikä oli minulle tietenkin äärimmäinen pettymys, koska luulin alun perin päässeeni "Suomen suurimpaan kuntokouluun".

Muutaman vuoden aikana hankkimani vahva peruskunto oli jollakin tasolla säilynyt, mutta käytännössä kuntoilu oli armeijan jälkeen aloitettava kokonaan alusta. Tein syksyllä 2003 suunnitelman aloittaa aktiivinen liikkuminen uudestaan 1.1.2004. Sain paljon hyviä neuvoja ja ideoita (teknisiä ja mentaalisia) Tony Halmeen vuonna 2002 kirjoittamasta teoksesta Viikingin voimaopas, joka toimi menestyksekkäästi harjoitteluni kulmakivenä. Valtavan motivaationi ja valmistautumiseni seurauksena kävin siten kuntosalilla hyvin ahkerasti ja huomioin nyt myös tarkemmin levon ja ruokavalion merkityksen: vuoden kuluttua eli vuoden 2005 alussa olin saanut melko paljon tuloksia aikaan ja saatoin todeta olevani jälleen oikealla polulla.

Harrastus elämäntapana

Sittemmin olen käynyt sen verran useasti eri kuntosaleilla harjoittamassa lihaskuntoani, että voin puhua jo elämäntavasta – tai jopa eräänlaisesta pakkomielteestä, jonka kuitenkin tässä tapauksessa koen ainoastaan positiivisena. Salilla käynti on muodostunut vahvaksi, hampaiden pesua vastaavaksi  rutiiniksi, jonka suorittamista ei erikseen ajattele. Onkin henkisesti hyvin raskasta, jos liikuntaa ei voi tilapäisesti harrastaa jonkin pakottavan esteen kuten sairauden vuoksi; terveyttä pitää osata arvostaa ja mielestäni on jo periaatteen vuoksi urheiltava silloin, kun siihen on suotu mahdollisuus.

Salilla käynti on minulle muutaman kerran viikossa suoritettava palkitseva asia, jonka ensisijainen tarkoitus on tehdä vartalosta esteettisempi kasvattamalla lihaksia. Itse kuntosali ei kuitenkaan ole minulle pelkkä tila, jossa vain liikutellaan painoja edestakaisin tarkoituksena tehdä itsestään massiivisempi. Tuntuu hyvältä tehdä liikkeitä, kun tietää niiden olevan hyväksi itselleen muutenkin kuin ulkonäöllisesti. Oma terveys kokonaisuutena, niin fyysinen kuin henkinenkin, paranee. Jokainen puhtaasti suoritettu liike on kuin "laittaisi rahaa pankkiin", sillä tietääkseni oikeanlaisesta harjoittelusta on vain hyötyä. Kuntosalilla tapaa myös muita samasta asiasta kiinnostuneita ihmisiä.

Vaikka harjoitteluni onkin mielestäni kaikin puolin melko asiallista, en kuitenkaan voi omalla kohdallani puhua kehonrakennuksesta; varattakoon kyseinen sana ammattilaisten käyttöön. Olen ainoastaan lajin harrastaja, jonka tavoitteena on lisätä kohtuullisesti lihasmassaa kiinnittämättä sen enempää huomiota esimerkiksi vatsalihasten symmetrisyyteen tai rasvaprosentin kymmenyksiin. Minun tuomarinani toimii peili.

Harjoitusohjelmani 
Kuntosalilla käyttämäni harjoitusohjelma muuttuu tilanteen ja tarpeen mukaan suhteellisen usein, enkä siten kotisivujeni periaatteideni mukaisesti koe tarpeelliseksi eritellä aina sen hetkistä ohjelmaani tässä välttääkseni alituisen päivittämisen tarpeen.

Keskeistä kuntosaliharjoittelussani on tietenkin säännöllisyys: käyn kuntosalilla tavanomaisesti kolme tai neljä kertaa viikossa. Osallistun ajoittain myös muihin liikuntamuotoihin (mm. bodypump ja futsal). Tämän lisäksi sanon "kyllä" lähes kaikenlaisille satunnaisesti eteen tarjoutuville liikuntamahdollisuuksille:

"Uintia harrastan silloin tällöin."
     - Olli Hokkanen

Etusijalla kuntoilussani voidaan pitää melko selkeästi lihasmassan kasvua tavoittelevaa kuntosaliharjoittelua – muiden liikunta-aktiviteettien on tarkoitus lähinnä tukea sitä sekä monipuolistaa liikkumista. Seuraavassa on kirjaimellisesti muodon vuoksi esimerkki eräästä, noin kuukauden ajan kesällä 2009 toteuttamastani kuntoiluohjelmasta muutaman päivän ajalta, kun tarkoituksenani oli keskittyä vartalon kiinteyttämiseen (teho-ohjelma):

Päivä 1: Aamulenkki noin 5 kilometriä
Päivä 2 Kuntosaliharjoitus ylävartalolle  (kolme sarjaa lihasryhmää kohti, toistot laskevasti 10, 8 ja 6)
Päivä 3: Bodypump
Päivä 4: Aamulenkki noin 5 kilometriä
Päivä 5 : Kuntosaliharjoitus koko vartalolle (yksi noin kymmenen toiston sarja jokaiselle lihasryhmälle)
Päivä 6: Lepo
Yms.

Pidän jokseenkin harvoin urheilusta vapaaehtoisia, pidempiaikaisia taukoja: parin kuukauden välein tapanani on ollut olla harrastamatta mitään liikuntaa esimerkiksi viikkoon, jotta keho ja mieli saa palautua.

Ravinto-oppi

Ruokavalio levon ohella on erittäin tärkeä osa kuntoilua, mutta en harrastelijana kuitenkaan esimerkiksi laske kaloreita erikseen, enkä muutenkaan ole ottanut ravitsemuspuolta liian vakavasti tehden siitä ydinfysiikkaa muistuttavaa tiedettä. En siis niinkään katso milloin syön tai paljon syön, vaan mitä syön. Syön tavallista kotiruokaa silloin kun on nälkä ja niin paljon, ettei enää ole nälkä. Ainoa säännöllinen toimenpiteeni ruokavalion näkökulmasta on lasi vettä aamulla yhdistettynä vitamiinipillereihin tai -poretablettiin (veden juonti päivän mittaan on myös tärkeää). Sellaista ruokaa, jota yleisesti ottaen pitäisi välttää, syön melko vähän (toki varsinaisia herkuttelupäiviäkin mahtuu joukkoon). Harjoituksen jälkeen otan myös lähes aina jonkin palautusjuoman – sellaisena voi omassa tapauksessani toimia esimerkiksi raaka kananmuna.


Erityisesti ja ehdottomasti koskemattomiksi ovat jääneet kaikki mahdolliset lihaksia kasvattavat lääkeaineet: ruokavalioni koostuu siten "kaurapuurosta" ynnä muusta tavallisesta ravinnosta. Harrastelijan on mielestäni järjetöntä koskea ns. kiellettyihin aineisiin, sillä naturaalisti harjoittelemalla on mahdollista saavuttaa tuloksia, joita voi pitää riittämättöminä ainoastaan lajin fanaatikko. Keinotekoisesti rakennettavan lihasmassan hankinta on pitkällä aikavälillä tiettävästi myös epäterveellistä. Lisäksi epämääräiset aineet mitätöisivät tunnetta itse saavutetuista tuloksista.

Alkoholia tai tupakkaa en käytä ollenkaan eli olen absolutisti. Olen noudattanut tätä elämäntapaa lähes koko elämäni, eikä se pinnallisella analyysillä johdu mistään tietystä syystä (absolutismini ei siis perustu esimerkiksi uskontoon). 

Tavoitteet

Vähimmäistavoitteenani on niin sanotusti pitää jo hankittua kuntoa yllä. Pitkällä aikavälillä pyrin jopa parantamaan sitä, mikä käytännössä tarkoittaa lihasmassan kasvattamista ilman, että rasvaprosentti muuttuu oleellisesti. Haaveenani on pikkuhiljaa lähestyä yhä esteettisempää, suhteellisen lihaksikasta ja "veistettyä" vartaloa.

Sylvester Stallone – kenties tärkein innoittajani

Olen ollut yläasteen lopulta asti suuri Sylvester Stallone -fani. Katsoin myös lukioaikana vähän väliä Rambo- ja Rocky-elokuvia, joiden jälkimmäisissä osissa 1980-luvulla Stallone on fantastisen lihaksikkaassa, ihailtavassa kunnossa – vielä 60-vuotiaanakin 2000-luvun lopulla hän näyttää voimakkaalta leijonalta. Lisäksi Stallonen tähdittämien Rocky-elokuvien poikkeuksellisen erinomaiset soundtrackit yhdistettynä ehkä maailman inspiroivimpiin harjoitteluvideoihin antavat vuodesta toiseen lisää motivaatiota urheilla. Stallone on vuosien aikana toiminut kiistatta yhtenä suurimmista innoittajistani kuntosaliharrastusta, muuta liikuntaa ja erilaisia päämääriä varten. Hän on erittäin elämänmyönteinen ja kannustava persoona.

Kuvat ja video

Alta voit katsoa uusimmat poseerauskuvani (lokakuu 2009) sekä videon, missä punnerran penkistä 100 kilolla yli kymmenen toistoa. Omista saavutuksista – olivat ne pieniä tai suuria – ja itsensä ylittämisestä sietää aina olla ylpeä.

Pose-kuvat lokakuussa 2009


 


Takaisin pääsivulle