Seat León 1.8T 20VT TS 4 (myöhemmin tekstissä León) on kokonaisuutena mielestäni mainio auto, joka ei juuri jätä toivomisen varaa. Kun yhdistetään hyvät ajo-ominaisuudet, pirteä moottori, urheilullinen ulkonäkö sekä asiallinen hinta-laatusuhde, lopputulos on toki erittäin positiivinen. Seuraavassa tarkastelen lyhyesti Leónin antia autona usean vuoden kokemuksen perusteella.

Ulkonäkö (ei) voi pettää

Top Sport -mallinen León on ulkoisesti linjakas ja auto huokuu vauhdikkuutta. Urheilulliseen muotoiluun on selvästi panostettu, mutta yleisilme ei kuitenkaan jää ainoastaan pinnalliseksi, sillä Leónin ajo-ominaisuudet ovat kaikin puolin hyvät. Jämäkkä tuntuma tiehen kannustaa painamaan mutkateillä kaasupedaalia koko ajan pohjempaan. Erityistä kiitosta voi antaa poikkeuksellisen herkästä ohjauksesta: auto tottelee ratin liikkeitä lähes mikroautomaisen tarkasti. Keula kääntyy täsmällisesti haluttuun suuntaan ja ohjaus palauttaa asiallisesti. Auton alusta on kohtalaisen jäykkä, joten ajaminen on kokonaisvaltaisesti toimivaa yhdessä turboahdetun 1.8-litraisen, vakiona 132 kilowattia tuottavan moottorin kanssa. Kuusipykäläinen manuaalivaihteisto toimii myös asiallisesti sopien auton luonteeseen. Lisäksi etupenkit ovat sopivan kuppimaiset urheilullista ajoa varten.

Auton sisusta on kuljettajan näkökulmasta pelkistetty. Askeettinen urheilullisuus ilmenee selkeinä ja konstailemattomina hallintalaitteiden muotoiluna ja sijoitteluna. Myös valkopohjainen mittaristo sekä nahalla tikattu, kompakti ohjauspyörä kuuluvat asiaan. Tällaiset ominaisuudet ovat henkilökohtaisten mieltymyksieni mukaisia.

Pieni on suurta ja suuri on pientä

León näyttää ulospäin ahtaalta hatchpack-autolta, mutta sisällä tilaa on yllättävän paljon. Etupenkkiläisille tilaa on luonnollisesti riittävästi monipuolisine säätömahdollisuuksineen (esimerkiksi ohjauspyörä on sekä syvyys- etta korkeussäädettävä), mutta myös takapenkki tarjoaa hieman pidemmällekin henkilölle kohtuullisesti lebensraumia, minkä moni sinne istuutunut on yllättyneenä todennut. Tilaratkaisut ovat onnistuneita ja ahtaaksi autoa ei siten mitoistaan huolimatta voi missään nimessä sanoa, päinvastoin. Toisaalta auton ulkomitat- ja muodot eivät kuitenkaan loppujen lopuksi peitä totuutta, vaan jostain on jouduttu tinkimään: nelivetoisen mallin takakontin tilavuus on todella vaatimattomat 270 litraa (etuvetoisen mallin tilvauus on hieman suurempi), mikä on luukun avatessa silmämääräisestikin vähän. Jos autoon tulee samanaikaisesti useampi henkilö, kaikkien matkatavaroita lienee enää turha yrittää sulloa kyytiin. Arkikäytössä takakontin niukkuus ei kuitenkaan häiritse, joten Leónia voidaan pitää sisätiloiltaan suhteellisen avarana. 

Kompaktien mittojensa (pituus 4,2 metriä) ansiosta León on hyvin näppärä liikkeissään ja helppo käsitellä taajamassa. Ulottuvuudet ovat myös helposti hahmotettavat, mikä helpottaa käsittelyä ahtaissa paikoissa. Toisin kuin pienehkön koon perusteella voisi kuvitella, auto on lisäksi maantieajossa erittäin vakaa ja tukeva, mikä luo vaikutelman suuremmastakin kulkuvälineestä.

         

Vakiovarusteena S-kirjain lisävarusteluettelossa olevien olympiarenkaiden sijaan

Seat León on rakennettu samoista komponenteista kuin Volkswagen Golf ja Audi A3, jotka ovat hyvin toimivia kokonaisuuksia; espanjalaisena merkkinä Leónin hinta ei kuitenkaan kohoa saksalaismerkkien tasolle sen teknisestä keskieurooppalaisuudesta huolimatta, mikä takaa hyvän hinta-laatusuhteen tai laadun ylipäänsä. Takuu on kaksivuotinen ja sadantuhannen kilometrin jälkeen omassa Leónissani ei ollut ilmennyt merkittäviä vikoja (poikkeuksena eräs erittäin harmillinen hammastankoremontti, joka tosin saattoi ainakin osittain olla reippaan ajotavan seurausta). Auton huoltoväli on kuitenkin melko lyhyt, 15 tuhatta kilometriä – nykyaikaisempi 30 tuhatta kilometriä olisi toki mieluisampi vaihtoehto. 

Myös auton tarjoamiin ominaisuukiin nähden Leónin hinta sinänsä on kiitettävää luokkaa: vaikka tiedän autoista mielestäni jokseenkin paljon, en ole onnistunut keksimään, mikä auto tarjoaisi vähemmillä kustannuksilla Seat Leónia enemmän. Mikäli haluaa esimerkiksi alleen ominaisuuksiltaan Leónia vastaavan johtotähden eli Mercedes-Benzin, kannattaa varautua jopa kaksinkertaisiin investointeihin. Useita eri autoja ajaneena toteankin vilpittömästi, että León kuuluu kokonaisuutena ehdottomasti parhaimmistoon.

Ideaalinen voimansiirto

Kyseinen León etenee ensisijaisesti etupyörien vetäminä, mutta pidon vähentyessä eturenkailta takapyörät aktivoituvat automaattisesti osallistuen toimintaan. On ilman syvällisempiä analyysejä selvää, että vaikeammissa olosuhteissa kaikkiin pyöriin kohdistuva voimansiirto on yksiselitteisesti mainio. Ratkaisu on järkevä myös taloudellisemman ajon kannalta; kuivalla tiellä vetäviä takapyöriä ei normaalissa ajossa tarvinne.

Autossa on lisäksi vakiovarusteena järkeävsti toimiva ajonvakautusjärjestelmä ESP (Electornic Stability Program), joka puuttuu tarvittaessa vaikeammin hallittaviin ajotilanteisiin. Järjestelmän saa onneksi myös kytkettyä kokonaan pois päältä, jolloin nelivedon suomista eduista pääsee nauttimaan täysin siemauksin kuljettajan määrätessä itse auton liikkeet.

Nelivetoinen Seat León on huomattavasti etuvetoista mallia harvinaisempi. Lisäksi tällä sivulla käsiteltävää Leónia (TS 4) valmistettiin ensimmäisen sukupolven (León I) aikana vain parin vuoden ajan ja sitä myytiin vain tietyissä maissa. Uuden sukupolven (León II) myötä nelivetoisten mallien valmistus valitettavasti lopetettiin kokonaan ilmeisesti osittain VW-konsernin sisäisen kilpailun vuoksi, mikä on tehnyt 1.8-litraisesta, nelivetoisesta León I Top Sport -mallista lähes harvinaisuuden: niitä kohtaa käytettyjen autojen markkinoilla hyvin vähän.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin

Seat León 1.8T 20VT TS 4:ssä on kuitenkin myös pari negatiivista seikkaa tähänastisesta hehkutuksestani huolimatta. Yksi auton heikkouksista on epäilemättä suhteellisen tai suhteettoman korkea polttoaineen kulutus. 2000-luvulla kehitetyn, 1.8-litraisella moottorilla varustetun auton keskikulutuksen ollessa käytännössä kymmenen litraa sataa kilometriä kohden (nelivetoisen mallin keskikulutus on noin litran etuvetoista mallia korkeampi), lukemaa ei voida pitää ollenkaan hyvänä, vaan se on suorastaan kehno. Suomalainen polttoaineverotus – yhdessä vähänkään urheilullisemman ajotavan kanssa – lisäksi korostaa asiaa epämiellyttävällä tavalla rajoittaen liiallista huviajelua. Mainittakoon vertailun vuoksi, että toisen sukupolven Seat Leónin keskikulutus on moottorin suurentuneesta iskutilavuudesta huolimatta jopa pari litraa ensimmäisen sukupolven autoa vähäisempi muista uudemmista autoista puhumattakaan.

Toinen miinus ilmenee huonona näkyvyytenä ulos tietyiltä osin. Kuljettaja näkee eteen ja sivuille vaivattomasti, mutta hatchpack-malliselle autolle tyypillinen leveä C-pilari peittää takanäkyvyyttä merkittävästi, tilanteen mukaan jopa häiritsevästi.

Yleisesti ottaen auton urheilullisuutta käytännöllisyyden ja erityisesti mukavuuden rajoittajana voidaan pitää makuasiana. Oma kynnykseni pitää esimerkiksi auton alustaa liian jäykkänä arkiajoa varten on erittäin korkea. Toisin sanoen auto on mielestäni sitä mukavampi ajaa, mitä herkempi se on tien epätasaisuuksille. Mottoni mukaan auton urheilullisuus onkin tavanomaisesta ajatusmallista poiketen suoraan verrannollinen käyttömukavuuteen. Leónissa on kuitenkin harvinaisen jäykkä kytkin, jonka alituinen polkeminen varsinkin tiheässä kaupunkiajossa on kohtalaisen väsyttävää. Kytkinpoljin on tilanteen mukaan jopa häiritsevän jäykkä.

Vielä paremmaksi – edelleen jostain tinkien

Kuten León-tuning-sivustolta käy ilmi, autoon on tehty joitakin muutoksia. Ajettavuuden kannalta oleellisia muutoksia ovat moottoriohjausjärjestelmän uudelleenohjelmointi, alustasarja sekä matalaprofiilisemmat renkaat, jotka yhdessä vaikuttavat selkeästi auton ajo-ominaisuuksiin.

Konin alustasarja sekä matalaprofiilisemmat renkaat tarraavat auton tiehen erittäin hyvin ja lisäävät tuntumaa siihen, mikä edesauttaa moottorin ohjelmoinnin myötä saatujen lisäominaisuuksien hyödyntämistä ideaalisesti. Sekä pitoa että hallittavuutta riittää vaativiinkiin tilanteisiin, tosin tämä pätee paremmin lumettomilla teillä. Talvella kyseiset edut eivät ole yhtä yksiselitteisiä, sillä melko leveät, kesävanteille asennettavat kitkarenkaat (Nokia Rsi 225/40/R18) eivät yllä samaan pitoon kapeampien nastarenkaiden kanssa. Lisäksi auton mataluus hankaloittaa ajamista epätasaisissa paikoissa. Toisaalta nelivedon turvin auto niin sanotusti liikahtaa loppujen lopuksi erinomaisesti, tilanteen mukaan jopa hämmästyttävän mainiosti leveistä kitkarenkaista huolimatta, eikä kynnystenkään ajoittainen ylittäminen viistottain ole häiritsevää muutoin tavallista nautinnollisempaan ajoon suhteutettuna.

Auto emoción

Oma Leónini on kieltämättä susi lampaiden vaatteissa – tai vaihtoehtoisesti susi susien vaatteissa. Moottorin ohjelmointi teki jo ennestään pirteästä ja kokonaisuutena erinomaisesta Leónista suorastaan vihaisen menopelin, joka odottaa pääsevänsä kiitämään teitä pitkin. Keskikierrosalueella oleva mainio vääntömomentti tekee ajamisesta vaivatonta ja kiihdytyksistä ripeitä, mitä hyvät ajo-ominaisuudet tukee. Merkkinä Seat mielletään helposti halvaksi espanjalaiseksi autoksi, joka kerskuu enintään ulkokuorellaan, mutta viimeistään lastutuksen myötä León löysi todellisen luonteensa, jonka ovat saaneet huomata monet keltaiselta paholaiselta turhaan karkuun yrittäneet uudet saksalaisautot. Erityisesti talvisissa olosuhteissa León näyttää terävät kyntensä: yllättävän harvassa autossa on yhtä paljon suorituskykyä, vielä harvemmassa ideaalista voimansiirtoa sekä erinomaisia ajo-ominaisuuksia. Jos lisäksi kysytään minun mielipidettäni, ulkonäkökin on kohdallaan.

Takaisin pääsivulle