Seat León I 1.8 20VT TS 4 (myöhemmin tekstissä León) on "tavalliseksi" autoksi jo tehtaalta tullessaan kohtalaisen näyttävä ilmestys urheilullisen muotoilun sekä erityisesti Top Sport -mallin (TS) muhkeiden levikkeiden johdosta; niitä joskus jopa luullaan jälkikäteen asennetuiksi. Kyseinen auto on siten vakionakin melko menevän näköinen ilmestys, mutta erilaisilla muutoksilla kulkuneuvosta voidaan toki aina tehdä vielä komeampi ja erityisesti persoonallisempi.

Tehoa voi harvoin väittää olevan autossa liikaa, joten päätin aikoinaan niin sanotusti lastuttaa Leónin, mikä oli hyvä idea. Lastuttaminen on auton takuun raukeamisen jälkeen mielestäni jopa suositeltavaa, sillä hyvin yksinkertaisella ja suhteellisen edullisella toimenpiteellä moottori saadaan toiminnaltaan vastaamaan selvästi suurempaa konetta (on siis huomattavasti halvempaa lastuttaa auto muutamalla sadalla eurolla kuin maksaa useita tuhansia euroja kalliimmasta moottorista). Lisäksi järkevässä mittasuhteessa toteutettu lastutus ei suinkaan rasita tai kuluta moottoria juuri ollenkaan vakioasetuksia enemmän, kuten helposti saattaa olettaa, vaan päinvastoin lähinnä mahdollistaa moottorin luonnollisemman toiminnan – tehtaalla määritetty viritysaste on sarjavalmisteisissa autoissa käytännössä aina suunniteltu moottorin keston kannalta ollen siten alhainen sen normaaliin potentiaaliin suhteutettuna. Tämä analyysi tosin perustuu maalaisjärkeeni, eikä sille välttämättä ole asiatuntijoiden tunnustusta.

Moottoriohjausjärjestelmän uudelleenohjelmoinnin aikaansaama tehonlisäys Leónissa on jokseenkin tuntuva: kilowatit ja vääntömomentti nousivat arvoiltaan selkeästi, jälkimmäinen jopa 30 prosenttia, mikä jo paperillakin tuntuu merkittävältä. Auto sai lastutuksen myötä tietenkin aivan uuden luonteen, ja 1.8-litraiselle moottorille päivitetyt lukemat ovat kiitettävät, jopa erinomaiset ottaen huomioon auton vuosimalli (tällä viittaan myöhemmin huomattavasti parantuneeseen autojen tekniikkaan). Saavutetun lisäväännön ansiosta auton teoreettinen keskikulutuskaan – joka tosin sinänsä ei ole erityisen mairitteleva, mistä tarkemmin Seatin ratissa -sivustollla – ei noussut.

Alla on esitetty graafisesti auton tehoarvot EMJ Power -ohjelmoinnin jälkeen (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä). Huomioitavaa on vääntökäyrän epämääräinen "katkeaminen" tehdasasetuksilla noin 2000 RPM kohdalla.

Pienet kosmeettiset yksityiskohdat saattavat edistää auton ulkonäköä suhteellisen paljon – olenkin panostanut autossa paljon pieniin mutta merkittäviin asioihin. Seatin musta-keltaväritys luo äkäisen ilmeen ja ampiaismaisen olemuksen, mutta tätä yhtenäisyyttä mielestäni häiritsee vakiomalliset takavalot kirkkaine muoveineen. Tämän johdosta takavalot on lakattu tummaksi, mikä tekee kokonaisuudesta selvästi paremman. Lakkaukseen käytetyn seoksen suuri suhteellinen lakan määrä (noin 90 % lakkaa ja 10 % mustaa maalia) tekee muovin pinnasta heleän päästäen valoa edelleen hyvin läpi, eikä siten huononna takavalojen näkyvyyttä – mikä on oleellista katsastusviranomaista tavattaessa –, vaikka ne virran ollessa pois päältä näyttävät lähes mustilta. Toimenpide oli mielestäni erittäin oleellinen paremman ulkonäön kannalta.
  
                 

Muista pienistä, mutta kokonaisuuteen selvästi vaikuttavista muutoksista mainittakoon myös asiallinen pakoputkisto – tai tässä tapauksessa sen pää. Toivoin asennettavalta putkistolta alunperin sekä näyttävämpää ulkonäköä että muhkeampia ääniä pienen tehonlisäyksen ohella, mutta kävi ilmi, että nelivetoiseen Seat Leóniin niitä oli todella vähän tarjolla (putkiston sijainnin ja rakenteen vuoksi). Koska lastutus oli jo tuonut lisätehoa ja pakoäänet olivat tässä tapauksessa toissijainen asia ulkonäköön verrattuna, ratkaisuksi kelpasi yksinkertaisempi ja lisäksi huomattavasti edullisempi, alle kymmenesosaan merkkiputkiston hinnasta jäävä vaihtoehto: vakiomallisen pakoputkiston päät sahattiin poikki ja tilalle hitsattiin kiinni jokseenkin häijyn näköinen kaksoisulostulo, jonka kaksi paksua, alumiinitölkin kokoista suutinta osoittavat kohti taivasta tavallisten vaakatasoisten pillien sijaan. "Amis", saattaisi joku tokaista. "Mutta niin kaunis", sanon minä. 

       

Seatiin on lisäksi asennettu Koni RHA (eli korkeussäädettävä) Sport Kit -alustasarja, joka kohentaa ulkonäön lisäksi huomattavasti auton ajo-ominaisuuksia. Muutaman sentin madallus sekä jäykempi alusta tekevät autosta seksikkäämmän ja niin sanotusti paremmin tietä nielevän. Madalluksen ohella Leónin takarenkaille on lisätty sovittimet eli spacerit, jotka ulontavat pyöriä akseleistaan, tässä tapauksessa hillitysti 10 millimetriä, mikä osaltaan parantaa auton ulkonäköä, kun pyörät eivät jää liikaa lokasuojien kaarien maskiin.
            

Olin pitkään harkinnut jonkinlaisia teippejä autoon.  Teippaukset kuuluu jälleen yksinkertaisiin, melko edullisiin ja kokonaisuteen oleellisesti vaikuttaviin muutoksiin, minkä vuoksi toimenpide oli järkevää toteuttaa. Alun perin suunnittelin Leóniin niin sanottuja Viper-raitoja (eli kaksi auton ylitse kulkevaa raitaa keskikohdan molemmin puolin), mutta kaverini tyrmäsi ehdotukseni jyrkästi liian tylsänä ja kuluneena ideana. Hän muutti hahmotelmaa Viper-raidoista siten hieman kehittyneemmäksi, jolloin raidoista jäisi jäljelle vain toinen, jonka viereen laitettaisiin ohuempi raita. Värivalinta oli toki luonnollisesti edelleen musta auton musta-keltavärityksen korostamiseksi. Teippauksista tulikin uudistetun idean myötä sangen tyylikkäät ja autoon sopivat. Ne ovat loppujen lopuksi hyvinkin hillityt, mutta antavat autolle selvästi lisää persoonallisuutta ja näyttävyyttä.

                         

Alun perin raidat kulkivat kauttaaltaan auton yli (siis etupuskurin alareunasta aina takapuskurin alareunaan asti), mutta melko nopeasti asennuksen jälkeen irrotin teipit auton takaosasta, sillä auton pyöreät muodot vääristivät rajusti tavoiteltua vaikutelmaa suorasta teippilinjasta – auton takaosassa olleet teipit eivät sopineet kokonaisuuteen kovinkaan hyvin. Poistettuani teipit takaa sain ahaa-eläymksen vielä yhdestä mainiosta yksityiskohdasta, jonka toteuttaminen oli helppoa ja käytännössä ilmaista. Poistin kaikki mallimerkinnät auton takaa ja kiinnitin osan kirjaimista uudelleen siten, että teksti Leon lukee takana keskellä kirjainten ollessa etäällä toisistaan: tämä oli mielestäni erittäin onnistunut ratkaisu. Auton hankalasta perästä kehkeytyi vihdoin muuhun kokonaisuuteen hyvin sopiva. Pisteenä i:n päälle asetin irrotetuista mallimerkeistä numeron 4 auton vasemman sivuvilkun alapuolelle.

Tehdyt muutokset on toteutettu vähitellen vuosien varrella, ei yhtenäisenä lyhytkestoisena projektina: esimerkiksi vanteet vaihdettiin keväällä 2005, mutta teipit asennettiin vasta syksyllä 2008. Autojen "tuunaamisesta" voi halutessaan muodostaa loputtoman prosessin ja Seatiakin voisi edelleen uudistaa esimerkiksi xenon-valoilla, erityiskilvellä, antoisammalla audiolaitteistolla tai uudella verhoilulla sekä lukuisilla ja edelleen lukuisilla muilla asioilla, mutta lajin sentamentaalisuudesta sekä omasta innostuksestani autoja kohtaan huolimatta myös ilmaisu "kohtuus kaikessa" on kenties järkevää pitää mielessä.

Seatista kehkeytyi muutosten myötä täysin uusi menopeli, joka ei enää ollut ainoastaan kulkuneuvo siirtymistä varten paikasta A paikkaan B, vaan kaltaiselleni autoja rakastavalle henkilölle nautinto ja elämys sinänsä.