4. Asiantuntijan sana

Jos päädyit tälle sivustolle suoran linkin kautta, suosittelen ensin tutustumaan Armeija-sivuston etusivuun.

Luin aikoinaan Camilla Reinbothin (VTM) kirjan Tunnista ja torju työpaikkakiusaaminen, joka käsittelee työpaikkahäirintää teoreettisella tasolla sekä antaa lisäksi konkreettisia neuvoja sen torjuntaan käytännössä. Teoksen sisältö kohtaa omia näkemyksiäni, ja välillä kirjaa lukiessani tuntui kuin olisin lukenut omia ajatuksiani. Haluan tuoda esille joitakin kirjassa olevia virkkeitä, sillä ne kuvastavat mainiosti armeijassa havainnoimiani asioita sekä tukevat omia mielipiteitäni, jotka saatetaan tulkita "vain subjektiiviseksi ja kärjistetyksi maallikon retoriikaksi".

Seuraavassa esittelen yksittäisiä kohtia kirjasta Tunnista ja torju työpaikkakiusaaminen:

Työntekijä käyttäytyy epäasiallisesti pyrkyriksi mieltämäänsä kohtaan, sillä hän haluaa osoittaa, että tämän on turha kuvitella itsestään liikoja.

Eri mieltä olevat leimataan hankaliksi.

Ryhmän sisäinen yhtenäisyys edellyttää, että kaikki ovat tätä yhtä työntekijää vastaan ja yksittäinen ryhmän jäsen joutuu pohtimaan, asettuako ryhmän kanssa kiusaamaan työkaveria vai siirtyäkö puolustamaan tätä. Silloin hän menettää ryhmän tuen ja voi itsekin joutua kiusatuksi. Tällainen pelko saa ihmisen toimimaan ryhmässä tavalla, jolla hän ei koskaan toimisi yksin ollessaan.

Kun tilanne koetaan uhkaavaksi, yhteinen vihollinen auttaa säilyttämään ryhmän sisäisen yhdenmukaisuuden. Kiusatuksi joutuneesta on tehty työpaikan ongelmien syntipukki.

Sysäämällä syyn yhden niskaan yhteisön ei tarvitse kuluttaa aikaa ja vaivaa ongelman analysointiin ja ratkaisun etsimiseen.

Sulkemalla syntipukin ryhmän ulkopuolelle muu ryhmä tuntee entistä tiiviimpää yhteenkuuluvaisuutta. Syntipukin rooliin voi joutua kuka tahansa, mutta yleensä siihen päätyy jollakin tavalla ryhmästä erottuva henkilö.

"Positiivisen ajattelun" – edellä kuvatun naiiviuden merkityksessä – korostaminen kaikessa toiminnassa on yksi tapa kieltää ongelmien olemassaolo. Näin toimivassa yhteisössä syntipukiksi joutuu ongelmia esiinnostava. Hänen "negatiivinen asenteensa" löydetään osaston kireän ilmapiirin syyksi.

Ongelman ratkaisua tärkeämpänä pidetään syyllisen löytämistä.

Virheisiin tulisi suhtautua 'tekevälle sattuu' -asenteella, sillä virheitä voi välttää vain niin, ettei tee mitään.

Tasa-arvon ylikorostaminen johtaa tasapäistämiseen, jossa kukaan ei saa olla toista parempi.

Kilpailussa pyritään erottautumaan tuomalla esiin omia vahvuuksia, tai jos se ei onnistu, painamalla kilpailijaksi koettuja alas. Tästä syntyy kiusaaminen.

Kiusaamisen taustalla saattaa olla kiusaajan tarve rangaista työkaveria, joka on kiusaajan mielestä rikkonut yhteisiä sääntöjä.

Kateuden ja ihailun ero puolestaan on siinä, että kun kateudessa halutaan kohde mitätöidä, ihailussa asetutaan kokonaan palvonnan henkilön puolelle. Ihailun kohteen ei koeta lainkaan uhkaavan itseä. Meidän on helpompi ihailla sellaista henkilöä, joka on riittävän etäällä meistä joko fyysisesti tai muilta ominaisuuksiltaan. Työelämässä voimme ihailla johtajassa sellaisia ominaisuuksia, jotka kollegassa herättäisivät kateutta.

Jokainen ylöspäin pyrkivä kohtaa toveriensa vastustuksen, menestyvä joutuu aina kohtaamaan jossakin vaiheessa muiden kateutta.

Esimiehensä silmätikuksi joutuvalla työntekijällä on käytännössä olemattomat mahdollisuudet puolustaa itseään.

Menestyvä ja fiksu työntekijä voidaan kokea uhkana omalle asemalle. Muita parempi koulutus tai jatkuva itsensä aktiivinen kehittäminen opiskelemalla ja lukemalla lisäävät tutkimusten mukaan alttiutta joutua kiusatuksi.

Aikaansa edellä oleva tai asioita kyseenalaistava ja arvosteleva herättää hämmennystä ja joutuu herkästi kiusatuksi. Oikeuksia puolustava ja työyhteisössä tapahtuvia väärinkäytöksiä esiin nostava ajautuu muita herkemmin työyhteisön tai esimiehen hampaisiin.

Alkuun kiusaaminen on epäsuoraa selän takana juoruamista. Juoruamisen tarkoituksena on mustamaalata kiusattua. Hänestä laitetaan liikkeelle negatiivisia tietoja, jotka eivät aina pidä paikkaansa.

Kiusattu eristetään muista, häntä ei oteta mukaan kahviporukoihin tai valmistelemaan tapahtumia.

Kiusatulle ei kerrota tiedotettavista asioista. Tieto on valtaa, ja sillä pelataan. Tietämätön leimataan ulkopuoliseksi, ja tietämättömänä hän myös saattaa toimia virheellisesti ja joutua sen vuoksi naurunalaiseksi. Tietämättömyys rinnastetaan usein tyhmyyteen ja sivistämättömyyteen. Kiusatun käytös aletaan yleisesti huomata työyhteisössä ja hänet luokitellaan vaikeaksi.

Työpaikalla vallitsevaa pelkoa kiusaamisen ja muiden ristiriitojen paljastumisesta ylläpidetään "kaikki on hyvin" -uskomuksilla. Kun kaikkia yritetään vakuuttaa tästä, epäkohtia esiin nostavan koetaan kärsivän "negatiivisesta asenteesta".

Kiusaaja osaa kohdistaa kiusaamisen sellaisiin hetkiin, jolloin todistajia – varsinkaan esimiehiä – ei ole paikalla.

Jos ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia, vahvuuksia ja ainutlaatuista puolta lähdetään puristamaan samaan pakettiin, kyse ei ole tasa-arvosta vaan tasapäistämisestä. Samanlaisuuden korostaminen itse asiassa loukkaa ihmisarvoa , sillä se kieltää ihmisen ainutlaatuisuuden.

Tasa-arvoisuutta jyrkästi korostava kulttuuri synnyttää kiusaamiselle otollisen maaperän, sillä siinä ihmisten samankaltaisuuden korostaminen lisää ihmisten välistä vertailua. Kun ihminen vertaa tarpeeksi itseään toisiin, hän löytää aina jonkun, joka on häntä parempi jossakin. Tätä ongelmaa hän pyrkii ratkomaan käynnistämällä jonkinasteisen kiusaamisen paremmaksi kokemaansa kohtaan.

Tasa-arvoajatus ei kohtele kaikkia samanarvoisina. Se asettaa työntekijät samalla viivalle, ja siitä pääsevät hyötymään ne, joiden luontaiset ominaisuudet ovat lähinnä asetettua tasoa. Yleensä he ovat ihmisiä, joilla ei ole mitään erityisiä vahvuuksia, mutta ei toisaalta sen kummempia heikkouksiakaan.

Käytöstapojen merkitys kannattaa silloin tällöin palauttaa mieliin työpaikalla. On hyvä muistaa, että tervehtimättä jättäminen on viesti ja sillä voi tahtomattaankin loukata toista.

Eri mieltä olevat koetaan harmonian rikkojiksi ja heidät palautetaan yhteiselle polulle esimerkiksi kiusaamisen kautta. Kyky rakentavaan erimielisyyteen on kehittyvän, menestyvän ja hyvinvoivan organisaation perusedellytys.

Pääsääntö on, että positiivisen palautteen saa mielellään antaa muiden kuullen, mutta kielteinen palaute annetaan aina kahden kesken.

Reilu työkaveri ei lähde mukaan toisten mustamaalaamiseen ja kuppikuntiin, vaan selvittää asiat avoimesti keskustelemalla sen ihmisen kanssa, jota asia koskee. Hän ei myöskään anna epämääräisten huhujen vaikuttaa omaan elämäänsä ja auttaa muitakin asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Työkaveri pelkää itse joutuvansa kiusatuksi, jos hän sotkeentuu juttuun jotenkin. Vaikka hän ei kiusaamista hyväksyisikään, heikomman puolelle asettuminen vaatii aina rohkeutta.

Tutkimusten mukaan oikeutta puolustavat joutuvat usein kiusatuksi työpaikallaan.

Työpaikoilla tarvitaan niitä rohkeita, jotka asettuvat puolustamaan alakynteen joutunutta työkaveriaan.